;
Us
Mihin tähtäämme kasvatuksessamme / What we aim for
Kasvattajat / Breeders
Muita harrastuksia / Other hobbies
Kuinka tulimme hankkineeksi kissan.. / How we got us a cat..
Mihin tähtäämme kasvatuksessamme / What we aim for
Haluamme kasvattaa norjalaisia metsäkissoja, jotka ovat hyväluonteisia, tervelinjaisia ja suurta ja voimakasta tyyppiä. Kasvatuskissan koko ei saa kuitenkaan olla este sen käytölle, jos sen ominaisuudet ovat muuten hyvät ja löydetään sitä mahdollisimman paljon täydentävä pari. Tietysti on aina mahdollista, että jälkeläiseen kerääntyy molempien vanhempien kaikki huonot ominaisuudet, mutta samalla on myös mahdollista että saadaankin jälkeläiseen ne paremmat ominaisuudet. Jonkinlaisena ohjenuorana pidämme kuitenkin mielessä, että yleensä vain 25% jälkeläisistä on parempia kuin kumpikin vanhempansa. Jotenkin olemme viehättyneet myös kauniiseen tabbykuvioon, joita jostain syystä ei kovin paljoa näyttelyissä näkynyt kun aloitimme yhden kissan kanssa näyttelyissä käymisen. Tästä syystä yksi tähtäimemme on myös saada lisää hyvälaatuisia tabbykuvioisia kissoja näyttelyihin ja lemmikeiksi koteihin.
We want to breed norwegian forest cats that are well tempered, healthy and of big and strong type. We feel that the size of the breeding cat cannot however be the deciding factor if the other qualities are of excellence and cat partner with completing qualities can be found. Of course it is always a possibility to get all the not so good qualities in offspring, but at the same time it is also possible to get the good ones. As a rule of a thumb we keep in our minds that usually 25% of offspring can be better than both of the parents. For some reason we have really fallen in love with the blotched tabby pattern. When we started going to shows there were not that many nice blotched tabby norwegian forest cats to be seen there. One of our aims is also to get some nice blotched tabbies out for people to enjoy both in shows and at home as pets.
Kasvattajat / Breeders
Me olemme siis Kirsi ja Seppo, n. kolmissakymmenissä oleva avopari. Asumme itä-Helsingissä Vuosaari -nimisessä kaupunginosassa. Joskus aiemmin olimme miettineet Vuosaareen muuttoa, mutta kaupunginosa ei täysin vakuuttanut olemuksellaan. Kun pohjois-Vuosaareen alettiin rakentamaan asumisoikeusasunnoiksi rivitaloja, innostuimme kuitenkin sinne muuttamisesta. Aiempi asunto kun oli kerrostalokaksio. Nyt haaveilemme kuitenkin harrastuksinemme isommasta asunnosta, mahdollisesti jopa tilavasta omakotitalosta, jossa olisi paremmat edellytykset harrastaa kunnolla.
We are Kirsi and Seppo - a couple in thirties. We live in eastern Helsinki in a suburb called Vuosaari. When we found out that some row houses were planned to be built in northern Vuosaari we reserved us a part of row house right away - after all our previous housing was a flat of 2 rooms, kitchen and a sauna. Now we dream of a big house of our own - maybe some day we will find a suitable one in metropolitan area.
Muita harrastuksia / Other hobbies
Kirsin täyttäessä 30, saimme molemmat uuden harrastuksen - Kirsi osti itselleen syntymäpäivälahjaksi 225 litraisen akvaarion. No ei mennyt aikaakaan niin akvaarioita ilmestyi kotiimme useampia. Eli jos joku sanoo, että akvaariota ei mahdu kaksioon niin voimme hyvin tulla kotiinne katsomaan mihin akvaarion esimerkiksi voi sijoittaa - meillä sentään akvaarioita oli kaksiossa parhaimmillaan 20 kpl (= noin 1.5 kuutiota vettä). No me olemme tietenkin poikkeavia yksilöitä - harva ehken koskaan innostuu harrastuksistaan kunnolla.
When Kirsi turned 30 years, we both got a new hobby - Kirsi bought herself a present - aquarium of 225 litres. It did not take long for more aquaria to appear in our home. So if someone claims that there is not enough room in their flat for an aquarium - we could come see and give you ideas where to put one. After all we had 20 aquaria (=about 1.5 cubic metres of water) in our flat before we moved. Well we are exceptional individuals - not so many get so enthusiastic about their hobbies.
Kuinka tulimme hankkineeksi kissan.. / How we got us a cat..
Keväällä 2002 päätimme, että perheeseemme tarvitaan lemmikiksi kissa. Eikä vain ihan mikä tahansa kissa vaan oikean kissan näköinen kissa, jolla on kunnolla karvaa (puolipitkäkarvainen). Ja koska emme halunneet ostaa ns. sikaa säkissä vaan halusimme tietää mitä saamme (luonne, ulkonäkö) päädyimme tekemään valintaa rotukissojen joukosta. Kissan hankintapäätökseen vaikutttivat suuresti eri kasvattajien kotisivut. Jonkin aikaa mietin norjalaisen metsäkissan ja somalikissan välillä, mutta päädyin lopulta norjalaiseen metsäkissaan. Useilla tahoilla varoitettiin kollin hankkimisesta erityisesti ensimmäiseksi kissaksi, mutta meitähän ei ihan niin vain peloteltu. Ensimmäistä kissanäyttelyä kävimme katsomassa Myllypurossa Helsingissä 7.4.2002, vaikka ei siitä hommasta oikein tolkkua saanut - asiaan vaikutti varmasti myös se, että ehdimme olla paikalla ainoastaan pari tuntia. Samana päivänä kävimme tutustumassa norjalaisia metsäkissoja kasvattavan Sari Ikävalkon pentueeseen Jyväskylässä. Sieltä ihana ruskeatabbyvalkoinen kollipoikamme FIN* SmileTail's Ari Behn (eli Penni) siis löytyi.
During spring 2002 we decided that we need a cat to be a loved pet. We did not just want any cat but something that filled the idea we had about a real cat with semilong hair. Because we wanted to know what we would be getting (character, appearance and background) we decided to get a pedigree cat. We surfed the web thoroughly and found nice breeders. For some time there was a question whether our cat would be a norwegian forest cat or a somali but then the norwegian forestcat won. Quite many people warned not to get a male as a first cat, but we were not to be intimidated. We went to see our first cat show on April 7th, 2002 - we did not quite understand why people really had such weird hobby to begin with. After seeing that for a few hours we drove to Jyväskylä to see if Sari Ikävalko would have a kitten suitable for us. That is where we found our lovely brown blotched tabby with white male - FIN* SmileTail's Ari Behn (aka Penni).
Koska Penni-poika oli (ja on edelleen) kasvattajan mielestä pentueen lupaavin kissa, lupasimme käyttää kissaa myös välillä näyttelyissä. Pennin ensimmäinen näyttely kasvattajan kanssa oli Turussa sunnuntaina 21.04.2002, menimme katsomaan kuinka kissamme pärjäisi. Silloinkin näyttelyhomma näytti ja vaikutti todella sekavalta, enkä silloinkaan ihan täysin uskonut että sitä tulisi todella harrastettua. Penni muutti meille kotiin Helsinkiin perjantaina 26.4.2002. Ensimmäinen näyttely, johon itse veimme Pennin oli Jämsän näyttelyviikonloppu. Lauantai ei silloinkaan oikein vakuuttanut koko näyttelyissä käynnin iloista tai järkevyydestä - Pennillä oli kilpailija ja tulos oli Ex2. Sunnuntaina Penni oli NOM - luulen että tuo tulos on saanut meidät innostumaan näyttelyistä ja sen vuoksi ei vuonna 2002 olekaan kovin montaa näyttelyä joka olisi meiltä jäänyt väliin. Mutta helppohan se on vielä pennun/nuoren kanssa näyttelyitä kierrellä kun voi osallistua mihin vain haluaa/ehtii/jaksaa.
Because the breeder thought that our Penni-boy was (and still is) the most promising cat in that litter - we promised to take him to a few shows every now and then. Penni's first show was in Turku on April 21st, 2002. We went there to see how our cat would do there. Showing a cat still seemed to us a bit funny business - our boy was Ex1 and competed about nomination with his brother who won. Penni moved to Helsinki on April 26th, 2002. The first show we took him ourselves was on June, 2002 where he was Ex2 on saturday and on sunday he got Ex1 and was nominated for Best In Show. I think that result got us excited about showing our cat. There was not that many shows in 2002 that we did not go to see. But it is quite easy to show a kitten when you can go to any show you want/have time for/have energy for.
Pennin ollessa ainoa kissa kotonamme, aloimme jossain vaiheessa miettimään josko kuitenkin Penni tarvitsisi kissakaverin. Ajattelimme, että kissakaverista voisi olla iloa leikeissä ja kepposissa, mutta myös mahdollisesti apua siihen kun Penni vaikutti hieman epävarmalta aina joutuessaan tuomarin pöydälle arvosteltavaksi. Alusta asti oli selvää, että myös kaveri tulisi olemaan näyttelytasoinen norjalainen metsäkissa, jotta molemmat voisivat lähteä näyttelyyn toisen lähtiessä. Koska Suomessa ei oikein juuri näyttänyt olevan tarjolla pentuja mielenkiintoisista yhdistelmistä käänsin katseeni ulkomaille. Kyselin pentuja mm. Norjasta ja Ruotsista ja päädyin sitten ruotsalaiseen S* Just Catnap's kissalaan. Tässä kissalassa oli silloin juuri syntynyt todella kauniita hopeakissoja. Tuolloin ei vielä ollut mielessä se, että kissoja voisi itsekin kasvattaa, joten päädyimme toisen kollin, S* Just Catnap's Indian Silver, hankintaan. Indystä ja Pennistä tuli ylimmät ystävät alle 24 tunnin sisällä. (Asiaan saattoi vaikuttaa "shokkihoito", jota Penni sai juuri ennen uuden kaverin tapaamista. Penni oli Indyn hakumatkan aikana "päivähoidossa" ystäviemme luona, joilla on itselläänkin 3 kissaa. Kissat olivat uteliaita vierailijasta, mutta eivät oikein kuitenkaan hyväksyneet täysin kaveriksi ja 4 vuotias leikkaamaton kotikissauros innostui merkkailemaan (ensimmäistä kertaa koskaan) ko. vierailun aikana. Penni oli todella iloinen kun pääsi taas kotiin.)
Penni was the only cat in our home for a while and then we started to think that he might need to have a cat friend after all. He might enjoy a companion in playing and little mischief but it could also help in his insecurity in shows when judged. It was clear to us that also the cat friend would be a norwegian forest cat of show quality. Because there seemed not to be anything really interesting in offer in Finland, we started looking abroad - mainly Sweden and Norway. I found S*Just Catnaps cattery from Sweden and they had very nice silver kittens available at the moment. During that time we really had not thought about starting breeding ourselves so we decided to get another male - S* JustCatnaps Indian Silver. Indy and Penni became best friends in under 24 hours. (It might be because of the "shock treatment" - we had to take Penni for "daycare" during our trip for our friends who have 3 cats themselves. The cats were very curious about our little visitor but did not quite accept him to be their friend. 4 year old unneutered house cat male started spraying (for the first time ever) during that visit. Penni was really happy when he got back home to us.)
Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin mielessä herätä ajatus norjalaisten metsäkissojen kasvattamisesta ihan itse, joten piti alkaa etsimään siitos- & näyttelykäyttöön sopivaa naaraskissaa. Halutessani myös erilaisia linjoja mukaan (suomalaisista ainakin jonkinverran poiketen) päädyin taas ulkomaille. Tanskalainen tuomari Jette Eva Madsen tuomaroi loppukesästä Penniä SUROKin näyttelyssä ja sanoi silloin puoleksi leikillään, että kun tätä kissaa kun käyttäisi sopusuhtaisen naaraan kanssa jolla olisi isot hyvät korvatupsut niin tuloksena olisi luultavasti täydellisiä pentuja. Pennillä kun on kokoa (pituutta ja massaa) ja näköä, mutta korvatupsut puuttuvat. Lisäksi Penni on tabbykuvioinen kissa, jotka tuntuvat olevan aikalailla kortilla - suositumpia "värejä" vaikuttavat olevan tiikeri (mackerel) ja täplikäs (spotted). Jossain vaiheessa kyselin sitten juuri samaiselta kasvattajalta naaraskissaa, joka soveltuisi tarkoituksiini. Käytyämme runsaasti kirjeenvaihtoa, hän tarjosi minulle ruskeatabbynaarasta valkoisella, Anna Ancher Felis Jubatus*DK - päätimme ottaa sen ja kaupanpäälle saisimme myös kuljetuksen tuomarin mukana seuraavaan Suomen näyttelyyn.
Little by little there was a thought in our heads about breeding of norwegian forest cats ourselves. So we needed to find a nice female suitable for breeding and showing. I had a thought of having at least a bit different lines (from Finnish ones) I searched from the abroads again. During that summer Danish judge Jette Eva Madsen judged our Penni-boy in one show and said jokingly that if this male were to be bred with a harmonious female with big nice lynx tufts the results would be perfect norwegian forest cat kittens. Our male Penni has good size (length and mass) and some dramatic looks (very dark black color), but he lacks lynx tufts. Additionally Penni is a blotched tabby male which seemed not be very numerous at the time. In the long run I ended up asking her what kind of female kittens she would have to offer us. As a result of our correspondence Anna Ancher Felis Jubatus*DK moved to our home.
Suunnitelmissa on nyt sitten käyttää ainakin aluksi ihan omia kissoja kasvatukseen. Ensimmäinen pentue oli, kuten suunnittelimmekin, Pennin ja Annan. Ikäväksemme emme voi käyttää Indyä siitokseen - Indy olisi varmasti saanut erittäin mielenkiintoista jälkikasvua. Ja kasvatus jatkuu.. tulevista pentueista tietoja tulee suunnitelmia(plans)-sivulle.
We have planned on starting our breeding with our own cats. The first litter was, just as we planned, with Penni and Anna. We are sorry not to be able to use Indy in our breeding - we are sure he would have been able to get some very interesting offspring. And breeding goes on.. future plans are announced on our plans page.
FIN* FluffyTail's
Kirsi & Seppo Ihalainen
Langinkuja 6
FIN-08800 Lohja
GSM: +358 50 3075196 (Seppo)
GSM: +358 40 5376927 (Kirsi)
Email: fluffytails@incat.fi / fluffytails@rurok.fi